Kirjoituksia

Kirjoituksia

Norjan-kuulumisia

kävi kuulostelemassa Sandefjordissa Sirke Seppänen 21.–23.9.2001
teksti julkaistu Ishtarissa

Norjantietämykseni oli vielä muutama kuukausi sitten sitä luokkaa, että jouduin kaivamaan kartan esille katsoakseni missä Sandefjord sijaitsee. Piti saada selville, minne olin kutsuttu opettamaan fellahia ja nuubialaista tanssia...

Huomasin, että Sandefjord on merenrantakaupunki 120 km etelään Oslosta. Siellä toimivan itämaisen tanssin yhdistyksen Syv Slör (siis "Seitsemän Huntua"!) perustaja Eva Loune puuhasi tällä kertaa kansantanssiviikonloppua. Mitä ihmettä, suomalainen Norjassa opettamassa egyptiläisiä kansantansseja?! Ei niin omituista kuin aluksi saattaisi kuulostaa.

Eva Loune nimittäin on asunut Suomessa pitkään ja ehti harrastaa viisi vuotta Annika Hakalan opastuksella Turussa itämaista tanssia. Eva kuului myös Al Amirat -tanssiryhmään. V. 1995 hän kuitenkin palasi takaisin Norjaan suomalaisen miehensä ja pienen 4 kk vanhan Eemeli-vauvan kanssa. Ja alta aikayksikön – eli vuoden – hän perustikin Syv Slör -yhdistyksen v. 1996. Nykyisin Eva on yhdistyksen taiteellinen johtaja. Intouduin kyselemään enemmänkin paikallisista tanssitapahtumista, ja sain tietää, että yhdistys järjestää esim. erilaisia teemailtoja: pukuompelu-, ruoka- ja meikki-iltoja ja myös opintomatkoja Osloon, jonne ulkomaalaisia opettajia kutsutaan useammin. Turun festivaaleillakin vieraili kuusi yhdistyksen jäsentä Evan johdolla, ja sieltä muuten kursseiltani Eva olikin bongannut minut. (Tässä yhteydessä vielä suurkiitokset Saara Soikkelille, joka myös suositteli minua Evalle!) Yhdistys on esillä hauskalla tavalla myös Norjan kansallispäivänä 17.5., jolloin Sandefjordissa juhlitaan ulkona ja kaduilla vietetään varsinaisia karnevaaleja: yhdistys kulkee katukulkueissa mukana tanssien ja juhlien oman lippunsa alla. Nykyisin jäseniä yhdistyksessä on n. 60.

Vertailevaa tutkimusta harrastaakseni selvitin, että meidän kotoista Seitsemän Hunnun Tanssi -yhdistystä vastaava yhdistys on Norjassa Al Farah. Se on siis koko maan kattava yhdistys, joka julkaisee neljä kertaa vuodessa lehteä, mikä tiedottaa Norjan itämaisen tanssin tapahtumista. Al Farah myös järjestää kaksi kertaa vuodessa juhlan, joka on kaikille tanssijoille avoin tapahtuma ja esiintymisareena. Yhdistyksen päätapahtumat ovat yleensä Oslossa, jossa on vieraillut viikonloppukursseja pitämässä mm. Shareen el Safy, Beata ja Horacio Cifuentes ja useita ruotsalaisia opettajia. Al Farahilla on kolme eri toimikuntaa: lehti-, juhla- ja kurssitoimikunta.

Oslossa on sitten tanssin alalla enemmänkin tarjontaa, siellä toimii kaksi itämaisen tanssin studiota: Hilde Lundin Navlen ja Siri Ydstien Oslo Dansestudio. Toki opettajia on enemmänkin, niitä jotka vuokraavat tunnin sieltä, toisen täältä, aivan kuten meilläkin. Oslossa toimii myös itämaisen musiikin orkesteri Atlas, joka on käyttänyt useita eri tanssijoita esityksissään. Oslossa on myös ainakin kuusi ravintolaa, jossa voi nähdä säännöllisesti tanssiesityksiä, esim. kaksi kertaa viikossa. Muissa suuremmissa kaupungeissa saattaa olla kaksikin ravintolaa, jotka työllistävät tanssijoita vakituisesti. Tästä asiasta Eva oli ylpeä ja piti sitä tärkeänä. Näin monet ihmiset ja uudet potentiaaliset harrastajat saavat kontaktin itämaiseen tanssiin, ja myös tanssijoille tarjoutuu työtilaisuuksia. Häpeämättömästi kyselin, mitä tanssija saa palkkaa, ja kuulin, että esim. kaksi settiä illassa saa tanssia 800 Norjan kruunulla. (1 kruunu = 0,74 Fim) Kahdenkin tanssistudion talousjohtajana tiedustelin myös tanssituntien hintoja. Ne tuntuivat meikäläisittäin arvokkailta ainakin Oslossa, 60 min tunnista saa maksaa keskimäärin 100 kruunua. Sandefjordissa tunnin saa kuitenkin jopa puolet edullisemmin.

Ilokseni sain kuulla jo kesällä, että Evan järjestämä folkloreviikonloppu kiinnosti kovasti, kurssit tulivat jo aikaisin täyteen. Nuubialainen ja fellahi olivat suurimmalle osalle kurssilaisista uusi tuttavuus ja sainkin kuulla, että Norjassa egyptiläisiä kansantansseja ei olekaan vielä tanssittu kovin paljon. Estradi- ja baladiosasto, ylipäänsä soolotanssi on ylivoimainen ykkönen. Hilde Lund oli kyllä yrittänyt koota säännöllisesti harjoittelevan tanssiryhmän, mutta se ei toiminut kovinkaan kauan.

Niinpä aloitin kurssit tietoiskulla tanssien taustasta, kävimme läpi tanssien tekniikkaa ja vielä kummastakin lajista koreografiat päälle. Väliajalla esitelmöin videoiden kanssa – ja herkuttelimme yhdistyksen paikan päälle järjestämällä lounaalla. Järjestelyt olivat kaikin puolin luksusluokkaa, kurssipaikkakin oli vanha tunnelmallinen kylpylä, joka nykyisin toimii kulttuurikeskuksena. Kurssin tilava ja korkea tanssisali oli pikemminkin tanssiaissali lukuisine jättiläismäisine kristallikruunuineen... Tilaa oli ruhtinaallisen paljon ryhmätanssien muodostelmien harjoittelemiseen.

Sandefjordilaisten harrastajien lisäksi kurssille osallistui useita opettajia muistakin kaupungeista. Olimme uteliaita puolin ja toisin, tiedusteltavaa oli paljon ja sähköpostiosoitteita vaihdeltiin. Lauantai-iltana Eva oli järjestänyt illanvieton paikalliseen ravintolaan, jossa Evan yhdistyksen jäsenet esittivät pari mainiota Evan koreografiaa ja myös osa muiden kaupunkien opettajista esiintyi. Itse sain istua täyteen syötettynä nautiskelemassa ohjelmasta – upea järjestely jälleen kerran! Illan aikana sain varsinaisen norjan kielikylvyn. Ruotsin kielen virallisestikin suorittaneena pääsin kyllä jutun juuresta selville, mutta se keskeinen pointti jäi kuitenkin useimmiten selviämättä…

Kurssikielenä käytin englantia. Muistan kuinka kutsun saatuani ja alun ylikierrosten jälkeen yritin olla dramatisoimatta liikaa tätä ensimmäistä ulkomaanopetuskeikkaani: tämähän on aivan kuin menisin minne tahansa Suomeen viikonloppukurssia pitämään – mutta vain englanniksi. Norjassa huomasin, että kerrankin olin osannut suhtautua asiaan realistisesti, näin juuri tapahtui. Viikonloppureissuthan ovat aina intensiivisiä ja antoisia tilaisuuksia tanssia itämaiselle tanssille omistautuneiden ihmisten kanssa niin paljon kuin sielu ja kroppa sietää – kaikki ovat motivoituneita tekemään paljon töitä lyhyessä ajassa. Sandefjordissakin oli iloinen tunnelma, ja lähdin sieltä kotimatkalle hyvillä mielin.

P.S. Pari päivää sitten Eva lähetti Norjasta viestin, että he olivat esittäneet onnistuneesti opettamani fellahitanssin Al Farahin syysjuhlassa!

 

 

takaisin tekstihakemistoon

sivu päivitetty 28.11.2014

© Sirke Seppänen 2008–2017      sivujen toteutus © Inka Vilén 2008–2017