Kirjoituksia

Kirjoituksia

Festivaaliopettaja Sirke Seppänen

laatinut Annaleena Horning
julkaistu Mirhamissa 2/2006

1. Miten aloitit itämaisen tanssin?

Lupauduin opiskeluaikana ainejärjestöni bileissä tanssimaan itämaiseen musiikkiin – tanssin tuolloin jazztanssiryhmässä, mutta minun kai oletettiin osaavan muutakin... Arvelin että on parempi selvittää mitä olin mennyt lupaamaan ja osuin Irene Jelinin itämaisen tanssin tiiviskurssille, jonka jälkeen olikin aivan selvää, mikä on minun tanssini.

2. Miten kouluttauduit opettajan tehtävään?

Minkäänlaista alan opettajakoulutusta ei ollut 1980-luvun lopussa. Yritin kai olla mahdollisimman samankaltainen kuin täydelliseksi katsomani ensimmäinen opettajani, mikä oli tietenkin mahdotonta.

3. Oletko harrastanut muita tanssilajeja?

Flamencoa, afroa, jazztanssia, aikuisbalettia.

4. Missä opetat? Onko sinulla studiota?

Omassa Tanssistudio Sahramissa Vantaan Tikkurilassa ja Saara Soikkelin kanssa perustetulla Tanssikeitaalla Helsingissä. Keikkailen viikonloppuisin ympäri Suomenmaata ja jokunen ulkomaanreissu on tullut tehtyä.

5. Miten kehität itseäsi sekä tanssijana että opettajana?

Vahvistan vahvuuksia ja petraan heikkouksia. Nykyisin kehitän ilmaisua harrastajateatteriryhmässä ja opiskelen musiikkia (teoriaa, pianon- ja djembensoittoa). Vakiogurujen (Raqia, Yousri, Mahmoud) ja uudempien kiinnostavien opettajien kurssit kuuluvat ammattitaidon ylläpitoon ja kehittämiseen.

6. Mitä asioita painotat opetuksessasi?

Musiikki on kaiken lähtökohta. Tanssi on reagoimista musiikkiin tietyn kulttuurisen liikekielen ja yksilöllisen tulkinnan kautta. Siinäpä onkin painottamista ja tasapainottelua.

7. Edustatko jotain tiettyä tyyliä/tyylejä opetuksessasi?

En edusta mitään tiettyä opetustyyliä. Opetan yksinkertaisesti itämaista tanssia ja sen eri tyylejä kansantansseista estradiin.

8. Millaisena opettajana näet itsesi?

Enemmän sekä–että- kuin joko–tai-tyyppinä. Tanssi on isompi asia kuin yksi ihminen, opettaja tai suuntaus. Tiukoissa opeissa on se huono puoli, ettei omalle keholliselle ajattelulle jää tilaa. Tunneilla tarvitaan niin kannustusta ja keskustelua kuin innostusta ja iloittelua. Lisäksi hienosäätö on hauskaa!

9. Mitä neuvoja antaisit tavalliselle riviharrastajalle, joka haluaa kehittyä tanssijana ja löytää oman tyylinsä?

Ensin perusjuttu: kannattaa osallistua erilaisille ja eri opettajien kursseille ja omaksua se mikä tuntuu omassa kropassa hyvältä.

Palautteen saaminen on tärkeää. Olisi hyvä olla luottohenkilö, joka tuntee sinut, kykysi ja pyrkimyksesi, jolta saa ja pystyt ottamaan vastaan lahjomatonta palautetta.

Sitten voikin muistaa, että jokaisella on jo lähtökohtaisesti oma persoonallinen tyylinsä tanssia, vaikka aluksi tunnolliset kurssilaiset saattavatkin kopioida oman opensa tyylillisiä yksityiskohtia (hyviä ja huonoja). Jäljittely jääköön tanssillisen perspektiivin laajentuessa. Tunnista ja hyväksy oma ominaislaatusi tanssijana, ainutlaatuisuutesi on oma tyylisi.

 

 

takaisin tekstihakemistoon

sivu päivitetty 28.11.2014

© Sirke Seppänen 2008–2017      sivujen toteutus © Inka Vilén 2008–2017